kasvumatkalla oleva ihminen ja
ihmistyön ammattilainen

RIPAUS MINUA JA OSAAMISTANI

​

Olen hyvinvointivalmentaja, hieroja, monitoimivapaaehtoistyöntekijä ja taiteilija, koulutuksiltani: kokonaisvaltainen luontaisterapeutti ja sosiaalikasvattaja.

 

26 vuotta työtä ihmisyyden parissa sekä omaa tietoista ihmisenä kasvua ovat opettaneet, että matka pelkopohjaisten vääristyneiden toimintamallien purkamiseen ei lopu koskaan. Ahdistukseni kyllä on haihtunut, masennuskierre katkennut, unilääkeriippuvuus poistunut ja autuuden ankkuri kiinnittynyt sekä aitous ja nautinto lisääntyneet, kun olen oppinut usein hyväksymään omia tunteitani ja tarpeitani. Puhumaan ihmisyyden rumistakin asioista niiden oikeilla nimillä. Nykyään elämä on minulle Suuri Juhla.

Lapseni ovat aikuisia. Asun ja työskentelen Kasvajat-yhteisön hyvinvointi- ja kulttuurikylässä Pyhtäällä.

 

 

 

​

MINUN TARINANI

​

Yksi ihminen ei mahtuisi edes maapallon kokoiseen laatikkoon. Mutta tässä kokoonpuristettuna muutama sana siitä, mitä minä olen ollut, olen nyt ja mitä tulen mahdollisesti olemaan.

 

Ihmisyys, syvä yhteys itseen, muihin ja elämään on aina kiehtonut minua syvästi. Herkkyyteni ja vahva tunne-elämäni on tukenut tätä intohimoani ja olen myös tarvinnut työkaluja vaihtelevien olotilojeni kanssa elämiseen. Upposin jo teininä filosofian, psykologian, ihmisen biologian ja parikymppisenä lisäksi esoterian ja henkisyyden maailmaan. Puhun sujuvasti ihmisyyden, työhyvinvoinnin, kuntoutuksen, mielenterveyden (psykologia ja psykiatria), henkisyyden, sosiaali- ja kasvatusalan sekä auttavasti ICT-alan kieliä (veljet ICT-alalla ja oma 7 vuoden kokemus).

Olen tehnyt ihmisläheistä työtä vuodesta 1998, jolloin aloitin vastavalmistuneena sosiaalikasvattajana työskentelyn Pienperheyhdistyksen yksinhuoltajaperheille tarkoitetussa perhetupa Punahilkassa. Vastuullani oli lastenhoitopalvelun esihenkilötehtävät sekä kerhojen, erilaisten ryhmätuntien, leirien ja avointen iltojen suunnittelua ja toteutusta. Heti muutama kuukausi työn aloittamisen jälkeen paikan johtaja jäi pois yli vuodeksi ja vastasin toiminnasta. Siinä oli nuorelle lapsettomalle aikuiselle tehtävä, joka valmensi moneen elämässäni myöhemmin tulevaan asiaan.

Vuoden päästä aloin kuitenkin palaa loppuun, samalla lapsuuteni ja menneisyyteni haavat nousivat pintaan ja iski ensimmäinen burnout sekä syvä masennus. Aloitin ensimmäisen oman terapian. Tietoinen ihmisenä kasvun matkani syveni ja sain paljon oivalluksia sekä sisäisyyteni kanssa olemiseen että ulkoisessa elämässä toimimiseen.
Ymmärsin, että vaikka pidin työstäni ja myös onnistuin siinä usein, minun olisi hyvä hankkia itse enemmän elämänkokemusta pystyäkseni todella olla tukena toisille ihmisille. En kokenut, että minussa olisi ollut riittävästi osaamista vaativaan ihmisläheiseen työhön lastensuojelullista tukea tarvitsevien perheiden kanssa.

 

Vaihdoin perhetyöstä ICT-alalle, ensin puhelinasiakaspalveluun, sitten asiakaspalvelun asiantuntijuuteen. Lasteni synnyttyä (v. 2002 ja 2004) sydän alkoi vetää takaisin hyvinvointityöhön, mutta mieleni ei keksinyt, mitä se voisi olla, enkä uskaltanut silloin vielä jäädä tyhjän päälle. Kulkea pimeään päin askel kerrallaan asioiden avautuessa.
Lasten ollessa pieniä vakituinen työsuhde toi silloin tarvitsemaani ulkoista turvaa, mutta 1,5 tunnin työmatka Tuusulasta Ruoholahteen oli liiallisesti pois yhteisestä ajasta silloin 1- ja 3-vuotiaiden lasten kanssa, joita heidän isänsä hoiti tuolloin vuoden verran.
Vaihdoin toimistotyöhön lähemmäs kotiani, rakasta Tuusulanjärven seutua, jossa asuin lasteni lapsuuden ajan eli 20 vuotta.

Viimeisen oman hoitovapaani aikana kuitenkin tiesin, etten voi enää palata toimistoon. Ystävän polttarihierontaa tehdessä ymmärsin, että jotakin hieromista tahtoisin opiskella. Lähdin sukeltamaan luontaislääketieteen ja luontaisten hoitomenetelmien maailmaan. Opiskelin erilaisia intialaisia hierontoja, kuumakivihierontoja sekä 2 vuoden luontaisterapeuttikoulutuksen erikoistuen koko kehon vyöhyketerapiaan (kokonaisvaltainen tunne-keho-mieli-sielu-menetelmä).

Perustin hyvinvointialan yrityksen vuonna 2007. Toin maahan aromaterapiaa, pyöritin verkkokauppaa, tein luontaishoitoja ja pidin unelmakarttailtoja. Toimin muutaman vuoden kokoaikaisena elinkeinonharjoittajana. Erottuani lasteni isästä vuonna 2011 siirryin osa-aikapalkkatyöhön ja osa-aikayrittäjyyteen. Palkkatyössä tämä tarkoitti ensin alakoulun erityisluokalla työskentelyä, sitten seitsemää vuotta lastentarhanopettajana.
Nykyään teen vapaaehtoistöitä Kasvajat ry:ssä sekä toimin itsenäisenä hyvinvointialan elinkeinonharjoittajana.

 

Toisten rinnalla kulkiessa oma kasvumatkani on ollut värikäs ja vaiherikas. Yritin itsemurhaa 21-vuotiaana väkivaltaisen avioliiton aikana. Tuo elämälle ja kuolemalle antautuminen syvensi käynnissä ollutta minuuden hajoamistani ja aiheutti henkisen heräämisen. Jokin osa minusta ankkuroitui onnen, rauhan ja rakkauden ykseydelliseen tunteeseen, joka 25 vuoden aikana on koko ajan syventynyt. Samalla olen ihmiskompasteliija, joka koko ajan näkee yhä tietoisemmin sen, missä olen toiminut jostakin tunnelukkopohjaisesta tai ulkoisesta ohjelmoinnista johtuvasta vääristyneestä toimintamallista käsin. Miten olen ollut ja edelleen olen hyvin keskenkasvuinen ja samaan aikaan aikas upea tyyppi ja ihana nainen,

Menneisyyden minäni oli suorittava ja perfektionistisen vaativa sekä itselleni että muille, läheisriippuvainen kontrolloija ja miellyttäjä sekä rajaton ja ylikiltti omien ja toisten terveiden tarpeiden tallaamisen sekä uhrautumisen puoliammattilainen. Tuolloin olin vielä monille omille toisia satuttavan ja itsekkään traumapohjaisen käyttäytymiseni puolille hyvin sokea. Valojenkin sytyttyä mielen tason oivallusten tuominen toimintaan on kestänyt pitkään. Itsevihani tervatynnyrin vastapainoksi olin syyllistämisen maestro. Jos marttyyriudesta jaettaisiin palkintoja, minulla olisi sellainen.

Tieni itseni todelliseen rakastamiseen sekä kasvavaan vastuunottoon omista tunteista, ajatuksista, teoista sekä elämän ulkoisista luomuksista on ollut pitkä ja mielenkiintoinen. Matka jatkuu tietysti edelleen, mutta levolllisemmin sisäisen turvan vihdoin löydyttyä. Onneksi jatkuva armovirta on keksitty ja ihmisen elosta pystyy nauttimaan nähden, kokien ja hyväksyen sen kaikki varjon ja valon puolet.

Lapseni ovat nuoria aikuisia. Kuopustyttäreni muuttaessa pois kotoa toukokuussa 2022 muutin itse 1,5 vuodeksi asuntoautoon asumaan ja viettämään rentoa välivaihetta 20 vuoden vanhemmuuden jälkeen ennen siirtymistä varsinaisen elämäntehtäväni puikkoihin parinkymmenen harjoitteluvuoden jälkeen. Käväisin tuona aikana myös äitiydestä toipumisen luksuslomalla Thaimaassa. 6 viikkoa yksinoloa temppeleissä ja meren rannoilla teki hyvää. Yhtä aikaa kipeä ja kaunis erittäin tarpeellinen syväsukellus minuun, ihkaoma honeymoon itseni kanssa, suosittelen lämpimästi.

​

Nykyään asun Kasvajat-yhteisön hyvinvointikeskittymässä Pyhtäällä (hyvinvointikylä hyvinvointi- ja valmennuskeskuksineen, yhteisöasumisen talot sekä majoituspalvelut) ja harjoittelen Kasvavan työkalujen käyttöä sekä rakenteen sisäistämistä. Hyväksyvän havainnoinnin lisäksi ne ovat minulle timanttisimpia ihmisenä kasvun sekä läsnäolevasta tilasta toimimisen ja elämäntehtävän aikaansaamisen välineitä, jotka olen oman 25 vuoden tietoisena ihmisenä kasvamisen matkan aikana löytänyt.

Olen siis entinen pään yhä uudelleen seinään lyöjä ja nykyinen tunteiden syvän päädyn läpisukeltaja. Ilo olla elossa löytyy elämälle antautumisen ja oman osansa tekemisen tasapainosta. Ääriin menemisen pelosta vapaalta laajentuvalta kultaiselta keskitieltä.

​

Kaunein minusta koskaan käytetty ilmaisu tuli poikani suusta hänen ollessaan alakouluikäinen: "Tähtivettä koko nainen."

 

INTOHIMOJANI:
 

Olla läsnä ja aistia yhteys itseen, toiseen ihmiseen ja elämään. Kokea oma keho, mieli ja tunteet sekä luonto kaikin aistein koko ajan yhä herkemmin ja vahvemmin mitä enemmän ihmisenä avaudun ja tulen todeksi.

 

Olla henkisesti paljas toisen edessä sanoittaen sen, mikä itselleni on totta. Kertoen haavoittuvaisesti omista tarpeistani. Sanoa toiselle, jos hän ylittää minun rajani.

​

Kasvaa yhdessä. Toimia yhdessä. Peilaten myös kipeyttä ja tuskaa, mutta paljon myös jakaen ja rakastaen sitä kaikkeutta, mitä ihmisyys nyt vaan on. Iloa olla elossa tuntemassa, kokemassa ja jakamassa.

​

Rakastan oivalluksia. Rakastan saada kuvia ja sanoja siitä elämästä. Mallinnan omalla tavallani sitä, miten ihmisyys toimii. Miten traumat syntyvät ja tunnelukot avautuvat. Mitä tapahtuu ihmisten välillä, miksi ja miten tuota yhteyttä voisi korjata, jos ihmiset ovat alkaneet tuottaa pahoinvointia toisilleen, eikä vaan enää ole hyvä olla.

​

Rakastan yli kaiken katsoa ja tuntea, kun toisen ihmisen sydän avautuu ja mieli oivaltaa. Kun soihtu syttyy sisällä ja kun rauha laskeutuu olemukseen. Kun toiselle tulee turvan tunne.

Tahtoisin, että meillä kaikilla olisi hyvä olla itsemme ja toistemme kanssa. Onko se liikaa toivottu ja unelmoitu? Ainakin teen oman osani sen eteen.

​

Elän ja hengitän taidetta. Kirjoittamista, runoa ja maalausta, tanssia ja kehosta sisältä lähtevää vapaata liikettä. Välillä kehoni tärisee itsestään avaten tunnetukkeumiaan. Kun musiikki soi, kehoni myös lähtee itsestään virtaavaan liikkeeseen, joka ravitsee jokaista soluani.

​

Luonto on aina ollut minulle suuri nautinto. Vietin ison osan lapsuuttani Urjalassa mummolan maatilalla, lähimetsissä ja rantamökillä. Nykyään vietän suuren osan ajastani luonnossa kävellen, juosten, retkeillen, vaeltaen, hiihtäen, kiipeillen ja retkiluistellen. Kesäisin muutun kulkurittareksi ja vietän aikaani luonnonpuistoissa asuntoautollani Ruusulla.

Erityisesti vesi on minulle hyvin rakas ja parantava elementti. Se on vahvasti sidoksissa tunteisiin.  Nautin vedestä sen kaikissa olomuodoissaan. Voin melkein tuntea sulautuvani maailman meriin jo kastellessani varpaani veteen. Mutta aaah, on se nuotiokin. Ja kallio - harrastan kalliokiipeilyäkin pelkän kalliolla istuskelun ja makoilun lisäksi.

Rakastan myös kaikkia värejä ja sävyjä niin ulkoisessa ja sisäisessä maailmassani.

Sitä, mitä en maailmassa rakasta, sitä opettelen rakastamaan. Tai jos se on pahuutta ja satuttavaa, eli tuhoaa, eikä rakentavaa sitten laitan sille rajat. Sekin on rakkautta. Terveiden rajojen laitto. Vaalia ja suojella sitä, mikä on pyhää ja kaunista. Puhdasta, selkeää ja lempeää.

 

KOULUTUKSET, KURSSIT JA VERKOSTOT:

​

Sosiaalikasvattaja, kokonaisvaltainen kehon, psyyken ja sosiaalisuuden koulutus, lopputyö verkostoitumisesta (lähiopetus v. 1995-98)

Yleisen kirjallisuustieteen perusopinnot (v. 1999-2001)

Intialainen päähieronta -kurssi (v. 2006)

Kokovartalon intialainen hieronta -kurssi (v. 2007)

Kuumakivihoidot (v. 2007, kurssi + itseopiskelu ulkomailta tilatuista opetusmateriaaleista)

Luontaisterapeutti, erikoistunut koko kehon vyöhyketerapiaan, kokonaisvaltainen lähestymistapa: keho, psyyke, sielu, koulutus sisältää runsaasti anatomiaa, fysiologiaa, aivojen rakennetta ja toimintaa sekä vyöhyketerapian lisäksi useita erilaisia metodeja ja muun muassa ravintoterapiaa (monimuoto-opiskelu v. 2008-2010)

 

Lisäksi muita erilaisia lyhytkursseja

​

Olen ollut mukana muun muassa erään Itä-Helsingin sosiaali- ja terveysalan viranomaisverkostossa puheenjohtajana (v. 1999), pienessä luontaishoitoalan yrittäjien verkostossa Keski-Uudellamaalla (v. 2008-2009), Unesta Syntyneet -taitelijakollektiivissa (v. 2018-20) sekä Luontaishoitoalan foorumissa (v. 2019). Tällä hetkellä harjoittelen Kasvajat-yhteisön työryhmissä toimimista ja Kasvavan ihmiskeskeisiä rakenteellisia toimintamalleja sekä toimintakäytänteitä ja tasapainoisen inhimillisen kasvun työvälineitä.
 

​

​

Teen työtäni ammattilaisena, kanssasi yhdenvertaisena ihmisenä. Meillä jokaisella on oma tarina, oma kokemus- ja taitopakki takataskussa. 

Mielestäni ihmisyyden kasvumatkaa on tarkoitus tehdä yhdessä ja lempeän hyväksyvästi, itseä ja toisia arvostaen ja kunnioittaen. Kipua on meissä jokaisessa. Samalla, kun kasvaa, voi elää nauttien. Yhdessä oivalluksia saaden. Yhteisesti vastuuta kantaen, toisista huoltapitäen.




Sinun ja minun välissä on silta nimeltä aitous.
Siinä lepäävät yhteinen jaettu ihmisyys
sekä tämä ikuisessa läsnäolevassa hetkessä asuva rauha, rakkaus ja luovuus.