tähtivettä koko nainen

- Kauneimmat minusta koskaan ilmaissut sanat. Vuosia sitten oman silloin alakouluikäisen poikani suusta.
   Ainakin kuvaa alati muuntuvaa, virtaavaa ja pulppuilevaa olemustani, joka joskus on myös suvannossa.

rakkauden löytöretkeilijä

Koen, että minulla on vain yksi tehtävä: pyrkiä tuomaan hyvyyttä ja rakkautta ympärilleni kaikessa, mitä teen. Se alkaa tietysti itsestäni ja palaa yhä uudestaan itseeni.
Ihmiselo on jatkuvaa paluuta ns. kotiin, omaan sydämeen ja sieluun, joissa on pysyvä rauha ja riemu.
Järkemme on työkalumme, joka hyvin helposti ottaisi johtajan roolin. Se myös eksyttää meitä siitä, kuka todella olemme. Saa meidät syyttämään toisia silloinkin, kun pitäisi katsoa itseämme. Saa meidät häpeämään, epäröimään ja pelkäämään silloinkin, kun rakkaus meissä haluaa tehdä tervettä rajanvetoa ja sanoa: "Nyt riittää!" Jo noissa kahdessa on tekemistä: nähdä, milloin on katsottava peiliin ja korjattava oman käytöksen ja mielen asento tai milloin on sanottava toiselle: "Minä tunnen ja tarvitsen tätä, enkä voi toimia haluamallasi tavalla, se ei ole oikein minua kohtaan." Usein molempi parempi: katsoa itseä ja toista.

Minä olen eksyttänyt ja löytänyt itseni monta kertaa elämässä ja niin kai meidän kaikkien on tarkoitus. Palata kotiin yhä uudelleen ja uudelleen. Löytöretkeillä maailmassa ja itsessään, ymmärtää hetki hetkeltä enemmän, hyväksyä, rakastaa, antautua elämälle.
Monesti kasvu tapahtuu kriisien kautta, niin minullakin. Kipukohtiani on ollut muun muassa henkinen ja fyysinen väkivalta, syömishäiriö, läheisriippuvuus, avioerot, keskenmeno, laiton irtisanominen hoitovapaalle jäämisen vuoksi, loppuunpalamisia työssä, masennusta, ahdistusta ja uniongelmia. Ne ovat poikineet muun muassa oman erilaisuuden hyväksymistä ja näkemistä kauniina erityisyytenä, uuden ammatin löytämisen ja yrityksen perustamisen (luontaisterapeutti-taiteilija), omien rajojen opettelua, suorittamisesta vapautumista pala palalta sekä omia tarpeita ja tunteita kuuntelevampaan nautinnollisempaan elämään siirtymistä, sisäisen turvallisuudentunteen kasvattamista, kokonaisvaltaisemmaksi keho-mieli-sielu-ihmiseksi siirtymistä ja energeettistä avautumista, oman erityisherkkyyden ymmärtämistä ja kehittämistä voimavaraksi, omien tunteiden syvyyksien valjastamista taiteeseen ja loputtoman uteliaisuuden ihmisen sisäiseen maailmaan.

Vuonna 1997 olin 21-vuotias lähtiessäni väkivaltaisesta avioliitostani. Olin ihmisriekale, joka ei tiennyt, mitä tehdä, mutta onneksi minua johdatettiin. Muutaman vuoden sisällä löysin terapian lisäksi niistä ajoista lähtien jatkuneet innostukseni psykologiseen ja henkiseen kirjallisuuteen sekä joogaan ja erilaisiin meditaatioihin. Myös puolijalokivet, tarot-kortit ja eteeriset aromaterapiaöljyt ovat kulkeneet kanssani tuon yli 20 vuotta.

Koen, että jatkuva "yhteyden" auki pitäminen omaan kokonaisvaltaisuuteensa ja maailmaan on tärkeää. Aikoina, jolloin en juuri joogaa, harrasta liikuntaa, käy luonnossa, kirjoita tai maalaa, olen alkanut kadottaa oman keskukseni, voimani ja suuntani. Sitten taas aikoina, jolloin keskityn liikaa henkiseen puoleeni esimerkiksi, koska olen vaikkapa innostunut selvänäköisyyteni voimistumisesta ja pyrin oppimaan ja ymmärtämään sitä lisää, saatan taas vieraantua liikaa arkisesta fyysis-psyykkisestä olemuksestani. Silloin tulee tehdä maadoitusta: muun muassa liikkua luonnossa, tehdä kotitöitä, remontoida, syödä hyvin, tehdä fyysisiä harjoitteita (mitä tahansa liikuntaa) ja touhuta lasten kanssa. Luontaislääketieteen ihmiskuvan mukaan terveyttä on kokonaisvaltainen tasapaino ja sairaus on kehon, mielen ja sielun epätasapainotila. Nykyään pyrin monessa asiassa kultaiseen keskitiehen, tasapainoon. Kunnioittaen kuitenkin omia erityisominaisuuksiani.
Pyrin pitämään yhteyttä omaan keskukseeni auki arkipäiväisillä rutiineilla, jotta virta säilyy ja nainen säihkyy ainakin suurimman osan ajasta. Aamuisin palauttamaan mieleeni yön unet ja niiden viestit, joogaamaan edes lhyen hetken (usein jonkun YouTube-videon opastuksessa). Mutta jos ei huvita, niin sitten ei. Suoritukseksi ja pakoksi muuttunut meditaatio tai jooga ei aja asiaansa, vaan pikemminkin estää elämän virtauksen. Näin minulla, jollain toisella saattaa toimia säännöllinen jokapäiväinen hetki vuosikausia tai vuosikymmeniä. Päivän touhuissa palautan itseni usein omaan keskukseeni hengityksen ja keskittymisen avulla, jos huomaan stressaantuvani. Koska keho-mieli-sielu -yhteys voimistuu harjoituksen myötä ja olen tehnyt sitä jo yli 20 vuotta, usein se sujuu jo ihanan helposti muutaman hengityksen myötä. Tuntuu hyvältä, kun koen sähköisen tunteen jalkopohjissani ja päälaellani sekä muualla vartalossani. Se kertoo minulle, että energiakenttäni on suhteellinen auki.

Jatkuva yhteys omaan sydämeeni on ravintoa itselleni ja muille ympärilläni. Samalla olen yhteydessä oman korkeimman minäni kautta universaaliin kokemusvarastoon ja tietoon. Vaikka aivomme ovat tärkeä työkalumme, korkeampi Sydämemme on paljon järkeä viisaampi. Se ohjaa minua kulkemaan rakkauden ja valon tietä pelkojeni läpi jakaen omaa kokemustietoani muille sekä olemaan väylä sille, mikä kulloinkin haluaa kauttani tulla maailmaan.

Usein koen, että se en ole minä, joka nuo runot on kirjoittanut,

sen en ole minä, joka tuon sydäntä avaavan harjoituksen keksi,

se en ole minä, joka tuon taulun maalasi. 

Vaan se oli Rakkaus.
Ja samaan aikaan: minä olen tuo Rakkaus, tuo Rakkaus asuu minussa ja jokaisessa ihmisessä. Yhteys siihen löytyy, kun etsii. Ja samalla kuitenkin myös: juuri silloin, kun ei etsi.

Taiteen lisäksi rakastan luonnossa liikkumista. Harrastan muun muassa polkujuoksua, hiihtämistä, retkiluistelua ja retkeilyä. Kiipeilyn löysin v. 2015 ja se valloitti minut täysin.

Rock!

Julia Kuu

 

Mystikko
Taiteilija, luontaisterapeutti ja sosiaalikasvattaja

Vuosimalli: 1976. 2 teini-ikäistä lasta. Koti Tuusulassa (28 km Helsingistä).

 

Koulutukseni mm.: lukio, sosiaalikasvattaja (v. 1995-98), yleisen kirjallisuustieteen perusopinnot (1999-2001), luontaisterapeutti/vyöhyketerapeutti (2007-2010), lyhytkursseina: HotStones, intialaiset hieronnat, Reiki jne.
Työkokemusta mm. kaupan, sosiaali-, opetus- ja kasvatus- sekä IT-alalta: perhetyöstä puhelinasiakaspalveluun, asiakaspalvelun asiantuntijatehtävistä metallinmaahantuonnin ostajan työhön, assistentin töistä luontaisterapeutiksi ja aromaterapiatuotteiden maahantuojaksi. Viimeisimmästä palkkatyöstä 7 vuoden lastentarhanopettajan tehtävästä siirryin burnoutin kautta vapaaksi taiteilijaksi ja henkisen kasvun tien kanssakulkijaksi. Tämä mahdollistaa sen, että pystyn itse rytmittämään tekemiseni ja olemiseni omien tarpeideni mukaan. Oma yritys minulla on ollut vuodesta 2007.

 

Teen voimaannuttavaa taidetta pääasiassa maalausten, runojen ja kirjoitusten muodossa sekä taiteilija Teija Marjamaan ja muiden kanssa myös elämään, rakkauteen ja hyvinvointiin keskittyvän Rakkauden Kanavan erilaisissa videotuotannoissa.

Lokakuussa 2019 ja tammikuussa 2020 minulla ja viidellä muulla unista luovuuden siemeniä ammentavalla taiteilijalla Sari Harjulla, Minna Linkolalla, Laura Soviolla, Kirsi Virkkusella ja Anne Lindholm-Kärjellä oli monitaiteellinen yhteisnäyttely ”Unesta Syntyneet” avajaisperformansseineen ja luovine työpajoineen. Itse ohjasin intuitiviisia "Unisivellin"-maalauspajoja.

Alkuvuodesta 2019 kävin RTV:n Paulin pakeilla -haastattelussa keskustelemassa muun muassa henkisestä tiestäni, tunnelukkojen avautumisesta, ykseyden kokemuksista, taiteen tekemisen terapeuttisesta ja intuitiivisesta ulottuvuudesta sekä kehon, mielen ja sielun tasapainon tärkeydestä.